Sienikerhon syksyn satoa

Kun Taide yhdistää – työryhmä suunnitteli kuvataiteen yhteisöllisyyden vaikutusta, päädyttiin siihen, että on järkevää kokeilla taiteen aikaan saamaa yhteisöllisyyttä kuvataidekerhoissa. Kerhoja pyrittiin perustamaan nuorille sekä asumisen, valokuvauksen että maalauksen ja kädentyön pariin. Hakemisen jälkeen saatiin liikkeelle toimintakerho, jossa tavoitteena oli kuvallisen tekemisen perusasia: piirtäminen ja maalaaminen. Kerhon teema oli syksyyn sopiva: sienet. Samalla kerhon yhdeksi tavoitteeksi tuli arjen taito: sienien kerääminen sekä niiden tunnistaminen ja rakenteen tutkiminen.

Kerho sai nimekseen pelkistetysti sienikerho. Kerhon ohjaajajana toimi Nanna Pietarinen. Hänellä on työhistoriassa kokemusta lasten kanssa toimimisesta. Nanna on hankkinut lisää kuvataiteen osaamista kansalaisopistosta ja Halosen akatemiasta.  Monipuolinen sieniasiantuntemus on peräisin rakkaasta elinikäisestä sieniharrastuksesta.

Nanna vieraili kotitalonsa naapuriston lapsiperheissä ja kertoi lasten vanhemmille uudesta kerhosta ja sen toiminnan sisällöstä ja tavoitteista. Mukaan ilmoittautui yhdeksän lasta: Aapo, Ella, Anna, Ia, Janette, Max, Romeo, Peppi ja Lotta. Kaikkien lasten katuosoitteessa oli kukan nimi, joten leikkisästi heitä voisi kutsua Kukkaiskatujen lapsiksi. Ikähaitari oli neljän ja kymmenen vuoden välillä.

Kerhon toimintakertoja kertyi kymmenen. Nanna oli suunnitellut toiminnan periaatteet niin, että tutuista taiteen tekemisestä edettiin taitoa vaativimpiin tekotapoihin. Mukavana piristeenä oli yhteinen sieniretki Sarvikallion maastoon Tuusulanjärven rannalla. Lasten vanhemmat olivat retkellä mukana.  Merkittävää yhteisöllisyyden kannalta toiminnan aikana oli se, että kerhoihin tuli mukaan äitejä. Nanna aviopuoliso Leo toimi kerhossa apuohjaajana.

Tämä olio ilmestyi Nannan postilaatikkoon ja sai toimia sienikerhon maskottina

Sienikerho 20.8.2014

Kerho alkoi sienimaastoon tutustumisella. Vesisade ja ukkonen yllättivät sienien kerääjät. Saaliiksi saatiin syötäviä sieniä: herkkutatteja, punikkitatteja, koivuhaperoita, erilaisia rouskuja ja mukulakuukusia. Ei syötäväksi suositeltavia sieniä olivat suppilomalikat, mönjävahakkaat ja haisuhaperot. Löydettyjä sieniä tutkittiin yhdessä pöydän ympärillä.  Sitten sienistä piirrettiin kuvia värikynillä kaikille hankittuihin luonnoskirjoihin. Tärkeästä asiasta muistutettiin koko kerhon ajan: pidä luonnoskirjaa mukanasi ja piirrä vapaalla kädellä mahdollisimman paljon luonnoksia. Harjoitus tekee mestarin.  Kotitehtävänä oli tehdä sienilöytöjä ennen seuraavaa kokoontumista.

Äitejä oli mukana sienikerhossa.

Kerholaiset tekivät ensimmäiset luonnoksensa.

Sienikerho 29.8.

Lasten kanssa tehtiin lähimetsään sieniretki, jolloin luonnosta käytiin yksi sieni. Siitä piirrettiin tarkka kuva luonnoskirjaan. Tutustuttiin yhdessä edellisellä viikolla löydettyjen sienen itiöpölyyn, jota oli kerätty lasiaseteille. Kaikki kerholaiset saivat mukaansa itiövärikartan.

Kantarelli eli keltavahvero oli sieni, jonka  tunsivat kaikki kerhoon tulijat.

Sienikerho 5.9.

Kerholaiset harjoittelivat "elävän mallin" piirtämistä.  Malleina toimivien sienien kuvaaminen tapahtui aidosti luonnossa, kuten Tuusulan oma taiteilija Pekka Halonen teki, olipa lämmintä tai pakkassää.

Mallina oleva sieni malttoi olla liikkumatta.

Työ vaati keskittymistä.

Sarvikallion sieniretki 13.9.

Sienikerho pidettiin perjantaisin. Retkikerraksi sovittiin lauantaiaamupäivä, jotta lasten vanhemmat pääsivät mukaan. Perheet olivat varanneet mukaan sienikorit ja retkieväät.

Retkelläisiä suosi aurinkoinen sää.

Sienisaalis jäi vaatimattomaksi, mutta uusia sienituttavuuksia tuli sitä enemmän.

Eväät maistuivat Sarvikallion korkeimmalla kohdalla ja näkymät olivat komeat.

Retkenjohtaja Nannalla oli pilli, joka on jokaisen sienestäjän vakiovaruste metsässä.

Sienikerho 19.9.

Tehtiin sieniretki lähiympäristöön. Sieltä löydettiin syötäviä sieniä: kantarelleja, haperoita, mesisieniä, kupukirjovahakkaita ja nurmirouskuja. Tutkittaviksi ja maalausasetelmiin löydettiin myös myrkyllisiä pulkkosieniä ja kangaskärpässieniä ja ruuaksi kelpaamattomia löyhkävalmuskoita ja kärpässieniä. Lopuksi maalattiin kuvia sienistä. Tarkoituksena oli saada esille värin tummuusvaihtelu. Sen takia piirrettiin valöörikuvia yhdellä vesivärillä: poltetulla umbralla.

Sienikerho 26.9.

Mikroskoopilla katseltiin sienten itiöitä.

Mikroskoopilla tutkittiin tarkasti sienen itiöitä.

Myös äitejä kiinnosti sienten rakenne.

Sienikerho 3.10.

Lapset harjoittelivat maalaamaan akryyliväreillä. Jokainen kerholainen teki taulun. Sitten tehtiin akryylimaaleilla valmiit maisemapohjat seuraavan kerran kollaasityötä varten.

Akryyliväreillä maalaaminen oli uuttaa kerholaisille.

 

Leo ohjasi ja neuvoi värien sekoittamisessa

Kun vaatteet oli suojattu, keskityttiin luovaan työhön..

Sienikerho 10.10.

Valmistettiin kollaasityöt edellisellä kerralla tehdylle valmiille pohjille. Sieniaiheisista töistä tehdään yhteinen ryhmätyö 30.10. tapahtumaan. Otettiin  poseerauskuva kerhopaitaa varten .

Nanna ja kukkaiskatujen lapset

Kaiken kaikkiaan lapset ovat olleet innostuneita sienten tunnistamisesta, piirtämisestä ja maalaamisesta. Sieniä on tuotu tunnistettavaksi myös kerhojen välipäivinä.

Tämä mahtava sieni oli löydetty koulutien varrelta.

30.10. klo 18.00 

Esitellään yhdessä aktiivisen sienikerhon toimintaa Gustavelundissa. Ohjelmaa voidaan harjoitella

pihapiirissä.

Nanna ja Leo haluavat kiittää kaikkia sienikerhon lapsia, vanhempia ja isovanhempia

yhteisöllisestä toiminnasta. Tästä on hyvää jatkaa.