Voiko kuvataiteella saada yhteisöllisyyden kukoistamaan Tuusulassa?

Vapaehtoisten kuvataideharrastajien työryhmä ”Taide yhdistää” on elävöittänyt yhteisöllisyyttä kuvataiteen keinoin. Työryhmä on järjestänyt kolmen taidetapahtuman sarjan Gustavelundissa. Ensimmäisessä taideillassa neljä kuvataiteilijaa esitteli omia taideteoksia. Toisessa illassa kuljettiin neljän eri taitelijan urapolkua. Viimeisessä tapahtumassa teemana oli kuvataide arjessa. Illan aikana juhlistettiin yhdeksän kuvataidekerholaisen syksyn satoa, saatiin käsitys virtuaalisesta ryhmätyöstä netissä sekä ideoitiin yhdessä kuvataiteen yhteisöllisiä vaikutuskeinoja. 

Nanna Pietarinen on ohjannut koko syksyn naapuristossaan asuvia lapsia piirtämisessä ja maalaamisessa.  Kerhon aihealuueeksi tuli ohjaajalle itselleen rakas kohde: sienet. Sieniä kerättiin, tunnistettiin ja tutkittiin. Tärkein tehtävä sienillä oli toimia elävinä malleina, joita lapset luonnostelivat,  piirsivät  ja maalasivat  eri tekniikoilla.     

               

Lapset ryhtyivät kutsumaan kerhoa Sienikerhoksi. Siitä tuli kerholaisille perjantai-iltapäivien oma juttu. Vanhempien kanssa yhteistyö lisääntyi ja myös isovanhempia tuli mukaan. Ohjaajan kissa sai ylimääräisen annoksen silitystä ja kerran kissan karvoja liimattiin tauluunkin. Kun Nanna Pietarinen lupasi taideillassa pitää yhteisöllistä kerhotoimintaa jatkossakin ja pitää joulun alla himmelikurssin,   yksi kerhon pojista kysyi ihmeissään: mikä on himmeli.

Kuvataiteen arjesta vei mosaiikkitaiteilija Leena Nio osallistujat tutustumaan virtuaaliseen ryhmätyöskentelyyn netin kautta. Keskustelu pilvipalveluiden kautta on tätä päivää. Taiteilijayhteisö  on samanaikaisesti  yhteydessä eri puolille maailmaa. Koska pilvitoiminta on riippuvaisia tekniikasta, voivat yhteyden pätkiä. Näin harmittavasti kävi nytkin.

Kun luentosaliin näytteille asetettuja lasten töitä oli yhdessä ihasteltu, vanhemmat saivat ne mukaansa ja lähtivät lastensa kanssa  kotiin. Paikalle jäänyt pienempi porukka ryhtyi miettimään parityönä,  millä tavoin kuvataide voisi lisätä yhteisöllisyyttä Tuusulassa. Yhteiskeskustelun pohjaksi pohdinnan tulokset kiinnitettiin lapuilla Leo Pietarisen tekemään Tuusula-tauluun. Esille lapuissa nousi seuraavia asioita:

• pilakuvia ( karrikatyyripiirroksia ) kuntavaikuttajista, huumoria ei saa unohtaa

• sarjakuvia kylä/kunta-alueen persoonista ( kuten. esim. Prinsessa Kellokoskella )

•   Aarno Ranisen muistopatsas Jokelaan ja erilaisia  tapahtumia taideteoksen ympärille

•  taiteilijat maalaavat  naamoja nyrkkeilysäkkeihin, joita ripustettaan ravintoloiden             ulkopuolelle muksauteltavaksi ( aggression purkamiseen )

•   yhteisiä metalli- ja työtiloja kuntalaisille ( koulujen teknisen työn luokkatiloja käyttöön)

•   alikulkutunneleiden ja bussipysäkkien seinille kuvataidetta

• joku kutsuu koolle taidetta tekemään: aika ja paikka sekä taidetarvikkeet mukaan

•   ympäristötaidetta ja pop up -tapahtumia

•   Tuusulan tori tiiviimpään käyttöön, esim. yhteisiä maalaushetkiä, muotokuvamaalausta

•   kylätaideprojektit: työstetään porukalla esim. mosaiikkiseinää Jokelan tunneliin

•   kotitaidenäyttelyt esim. naapureille ja face book –kavereille ( vertaa ravintolapäivä )

•    pop up -näyttelyitä, joissa kaikilla mahdollisuus tuoda taidettaan esille

•    näyttelytilaa lisää Tuusulaan. Esim julkiset ja yleiset tilat, joihin löytää helposti

•     Jokelatalon nuorisoprojekti: mosaiikkigrafiitti

•       taiteilijoille yhteinen työtila, joka voi toimia myös näyttelytilana ja  työnäytöspaikkana

•    järjestetään testitempaus: miten taide voi auttaa pahaan oloon

•     kierrätysmateriaalista taidekilpailu, ihmiset näyttävät pitävän kilpailuista

•      linjataan Tuusulassa kuvataiteen tavoitteet, mitä kohti halutaan yhdessä mennä

•    pidetään jatkuvasti myönteistä  kuvataidekeskustelua yllä

Yleisön joukossa oli kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Markus Meckelborg, joka välitti kulttuuritoimen ankeat taloustunnelmat innostuneille kehittäjille. Mukana olleen keravalaisen taiteilijan mielestä synkät talousnäkymät eivät ole este taiteen tekemiselle. Jos on innostusta, yhteistyöhalua ja tahtoa, voivat taidetta harrastavat ihmiset saada aikaan mitä vaan. 

 Illan aikana monet tehdyistä kehitysideoista olivat ns. aineettomia asioita, jotka eivät vaadi euroja tai investointeja.  Kulttuuritoimi voisi perinteisestä museo- ja näyttelytoiminnasta kohdentaa voimavaroja kokeilevaan ja uutta luovaan toimintaan.  Kannatta pohtia, voisiko kulttuurilautakunnan tuotantotukena jakamat pienet avustukset aina välivuosin käyttää yhteisten kuvataidetilojen luomiseen ja ylläpitämiseen.  Osallistujat olivat samaa mieltä siitä, että yhteyshenkilöä ja koordinaatiota  yhteisöllinen kuvataidetoiminta kehittyäkseen kaipaa. Hyvin organisoitu vapaaehtoistyö on kunnille aineetonta pääomaa.